Sateisen ja flunssaisen lauantain fiiliksissä päädyin selailemaan vanhoja kuvia ja mitäs sieltä löytyikään. Kuvia kuluneelta viikolta, joista en yksikseen keksi paljoa sanottavaa, mutta yhdessä niistä saa koottua tarpeeksi pitkän postauksen. Joten here you go, pieni katsaus kuluneeseen viikkoon.
Kesäillan babyblue taivas ja täysikuu Helsingin kattojen yllä ja seuraavan aamun valtava soijakahvi uusissa hippihousuissa. Tarvitseeko muuta sanoa. Perfection.
Keskiviikkona päädyin kahdesti ravintolaan. Illalliselle Bravuriaan ja lounaalle La Torrefazioneen kuuluisan Pepin kanssa. Näistä aikajärjestyksessä ensimmäinen, mutta kuvissa jälkimmäinen veti taas kerran paremman korren. La Torre ei petä koskaan.
Vaikka California on jo liian kaukana muistoissa, on siitä silti liian vähän aikaa, ettei se eläisi mun arjessa. Nimittäin joka kerta kun avaan phonen kuvakansion löydän uusia kuvia ja ihania muistoja, joihin on hirveän kova ikävä. Esimerkiksi ylläolevien kuvien San Franciscon cable cariin tai Venice Beachin taianomaiseen auringonlaskuun voisin palata ihan milloin vain.
Eräänä aamuna heräsin tarpeeksi aikaisin todistaakseni verhojen läpi paistavan aamuauringon, joka teki jaloista onnellisen näköiset. Melkein yhtä onnellisen kuin tästä tytöstä, joka sai veljen ja loputkin ystävät takaisin pääsykoelukurumban pyörteistä. Nyt se kesäloma vasta alkaa.