Harvoin on kirja niin kaunis ja houkutteleva kuin tämä alla olevan kuvan herkku:
Ihastuin tähän Petri Niemisen ja Terho Puustisen kirjoittamaan Kahvi - Suuri suomalainen intohimo -kirjaan niin kovasti, että annoin sille suukon heti ensitreffeillä. Mitään en myönnä, mutta saattaa myös olla, että liikutuin kyyneliin asti lukiessani kirjaa ja ihaillessani sen upeita kahvikuvia: kirjoittajien rakkaus kahvia kohtaan tulvahti vastaan joka aukeamalla.
Kahvi-kirja on omaan makuuni lähestulkoon täydellinen tietokirja. Asiantuntemusta on runsaasti, sillä kirjoittajista toinen, Petri Nieminen, toimii yrittäjänä kahvialalla, mutta se asiantuntemus on onnistuttu pukemaan sanoiksi niin mukavalla tavalla, että kirja aivan tempaa mukaansa, ainakin kaltaiseni kahvi-intoilijan.
Kirjassa kerrotaan kahvista kaikki oleellinen historiasta viljelemiseen ja paahtamisesta uuttamiseen. Uuttaminen on siis se tapa, jolla kahvi valmistetaan. Suomalaiset ovat tottuneet puhumaan keittämisestä, vaikka kirjan mukaan kahvi menee pilalle, jos se kirjaimellisesti keitettäisiin. Aionkin tästä lähtien hauskuuttaa (varmaan vain itseäni) kyselemällä mieheltäni, että uuttaisitko kulta kahvia? Eihän kahvinuutin vain jäänyt päälle?
Tavoilleni uskollisena innostuin kirjaa lukiessani melkoisen monesta kohdasta. Länttäsin kaikkein kiinnostavimpiin kohtiin muistitarran ja äsken kun kirjan tähän viereeni hain, hoksasin, että niitä muistitarroja näyttäisi olevan yli kolmekymmentä. Ehkä en kuitenkaan tee tästä postauksesta mitään nippelitietoiskua, sillä sellainen tämä Kahvi-kirjakaan ei todellakaan ole, vaan kirjassa keskitytään esittelemään kahvia mahdollisimman monipuolisesti ja arvostavasti.
Muutama kohta (no okei, 10 + 1) on kuitenkin pakko mainita:
1. Kahvinkeittäminen kahvinuuttaminen on edelleen tärkeä osa suomalaista kyläilykulttuuria. Kirjassa kuvaillaan, miten kahvia ruvetaan keittämään uuttamaan aika pian sen jälkeen, kun vieraat ovat tulleet, vaikka todennäköisesti vieraat ensin ilmoittavatkin, että ei heidän takiaan tarvitse vaivautua. Silloin emännän tai isännän kuuluu vastata, että olisi keittänyt uuttanut kahvit itselleen joka tapauksessa...toimitaanko teilläkin näin? Meillä ainakin usein! Tai oikeastaan homma menee meillä niin, että mitä vanhempi vieras, sitä enemmän kursailua: oman ikäluokkani vieraat eivät välttämättä kursaile ollenkaan, kun taas vanhempieni ikäiset saattavat ensin kohteliaasti kieltäytyä.
2. Vain Suomessa mainitaan kahvitauko työehtosopimuksessa. Vaikka työnantaja ei tietenkään vaadikaan, että kahvitauolla on juotava kahvia, kertoo se aika paljon kahvin merkityksestä kulttuurissamme, että sen mukaan on nimetty työpäivän viralliset tauot.
3. Juhla Mokka, tuo Suomen suosituin kahvi, putkahti maailmaan vuonna 1929 Juhla Sekoitus -nimellä. Kirjassa kerrotaan, että "2000-luvun alussa melkein joka toinen Suomessa juotu kahvikupillinen oli keitetty Juhla Mokasta". Viime vuosina kuitenkin tummempien paahtojen suosio on selvästi noussut - trendi, jolle ainakin minä taputan iloisesti.
4. Kahvin syntytarinasta ei ole päästy yksimielisyyteen: eurooppalaisilla on tarjota aiheesta kaksi tarinaa, joista ensimmäisen mukaan kaksi kristittyä munkkia "maistelivat hetken mielijohteesta kahvipavun marjoja ja hämmästyivät suuresti niiden vaikutuksesta". Toisessa eurooppalaisversiossa kahvin keksi sattumalta vuohipaimen, jonka vuohet olivat mutustelleet kahvimarjoja ja piristyneet huomattavasti. Islamilaisessa historiassa kahvin keksivät "jemeniläiset suufiveljeskuntien jäsenet", jotka huomasivat kahvin antavan energiaa öisiin rukoushetkiin. Tämä tarina ei kyllä kerro sitä, miten muslimit alun perin keksivät kahvimarjoja maistaa.
5. Kahvi pääsi leviämään kristittyihin maihin 1600-luvun alkupuolella, vaikka katolinen kirkko ehtikin ilmoittaa, että "kahvin täytyi olla lähtöisin itse saatanasta". Onneksi nokkela paavi Klemens XIII keksi ehdottaa "saatanan huijaamista: riistetään kahvi saatanalta siunaamalla se kristilliseksi juomaksi".
Kiitos tästä, paavi Klemens XIII!
6. Ensimmäinen eurooppalaistyylinen kahvila perustettiin Pariisiin 1600-luvun loppupuolella. Samoihin aikoihin turkkilaiset yrittivät valloittaa Wienin. He epäonnistuivat mutta jättivät onneksi kaupungin täyteen kahvia. Wieniläinen leipuri kehitti voitonriemuisena kahvin kylkiäiseksi croissantin, josta tuli hitti varsinkin Ranskassa.
Liikutun usein myös take-away -mukeista:
7. Ensimmäinen kahvia maistanut suomalainen on ollut turkulainen! Hyvä Turku!
8. Ruotsi-Suomen vallanpitäjät yrittivät estää kahvinjuonnin, koska se koettiin rappiolliseksi ja terveydelle vaaralliseksi touhuksi. Lopulta kuitenkin, vuonna 1802, kuningas Kustaa IV Adolf antoi periksi ja julisti: "Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi."
Kiitos sinullekin, Kustaa!
9. Tavallisen suomalaisen arjessa kahvi yleistyi 1900-luvun alkupuolella, jolloin sitä keitettiin arkenakin pari kertaa päivässä. Teollinen kahvinvalmistus alkoi Suomessa vuonna 1883.
10. Vaikka kahvi ei varsinaisesti pilaannukaan, kuuluisi se ehdottomasti nauttia kolmen kuukauden kuluessa paahtamisesta, ihanteellisimmin jo 4 - 6 viikon kuluessa paahtopäivästä.
+ 1: Kirjassa povataan, että "halvan kahvin aikakausi näyttää lähestyvän loppuaan". Itse olin ajatellut, että kahvi ei ole Suomessa erityisen halpaa, mutta kyllä se ilmeisesti on: "Missään muussa länsimaassa kahvi ei ole yhtä halpaa kuin tarjouskahvi Suomessa", Nieminen ja Puustinen toteavat. Kirjan mukaan kahvitarjoukset ovatkin kaupoille selvästi tappiollisia. (Kaukana ovat silti ne auvoiset ajat, jotka minä ja mieheni nimesimme omiksi hulluiksi päiviksimme: kun K-Supermarketeista sai kaksi pakettia Presidentti-kahvia viidellä eurolla.)
Lempikahvini, jota vanhoina hyvinä päivinä halvallakin sai:
Lähde: Nieminen & Puustinen. 2014. Kahvi - Suuri suomalainen intohimo. Helsinki: Tammi. (s. 21, 23, 30, 50, 56 - 59, 77, 86, 191).
Kirja on Tammelta saatu arvostelukappale.